Suuntasin puolenpäivän jälkeen keskustaan (jälleen kerran) kahvittelemaan mummini kanssa meidän vakkari Cafe Esplanadiin. Saatiin aikamme kulumaan siellä melkein pari tuntia höpötellessä.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin mummini on yksi hauskimpia ihmisiä ketä tiedän. 64 vuotiaanakin hänellä on uskomaton huumorintaju ja saa kyllä usein nauraa kyyneleet silmissä hänen jutuilleen. Lähdimme kahvittelun jälkeen haahuilemaan espaa pitkin ja muutamaan liikkeeseen eksymisen jälkeen (mm.Luxbag,auts) löysimme itsemme Kappelista.
Tälläiset päivät ilman minkäänlaisia suunnitelmia ovat kyllä erittäin vapauttavia. Täydellinen nollaus kertakaikkiaan kun uppoutuu keskusteluun parhaassa seurassa.
Tajusin tänään taas katsellessani ikkunasta miten onnekas olen kun saan asua niin kauniissa kaupungissa. Vaikka ulkomailla käydessä aina viehättyykin muista kulttuureista ja hetkellisesti tuntuu, että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää, tulee Helsinki aina oleman se rakkain kotikaupunki.
Vedettiin vielä oikein pitkän kaavan mukaan napaten äiti töistä ja suunnaten Don Corleoneen dinnerille. Oli ensimmäinen kerta kyseisessä italialaisessa ja oli kyllä herkullinen
kokemus. Yleensä paikka on täpötäynnä ja koska varauksia ei kyseiseen paikkaan oteta vastaan niin käynnit ovat usein lykkääntyneet. Täytyy tulla ehdottomasti uudestaan käymään kun tekee mieli italialaista, tällaisia paikkoja kun ei ole Helsingissä liikaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti